SÄÄTIÖN HISTORIA JA TARKOITUS

ARVO JA LEA YLPPÖ LASTENNEUROLOGIAN KEHITTÄJINÄ

HAKEMUSOHJEET

HAKEMUSLOMAKE

APURAHAT

MATKA-APURAHAT

INTRANET

ILMOITUSTAULU
ALYS-WIKI

KATSO ILMOITUKSET

SÄÄTIÖN HYVÄKSI MYYTÄVIÄ TUOTTEITA (PDF)

SÄÄTIÖN HYVÄKSI MYYTÄVÄ
ALBUMI (PDF)

Jo vuonna 1913 hän sitten käväisi Helsingissä esittämässä yliopistolle vastasyntyneen keltatautia koskevan väitöskirjansa. Hänen menestyksellinen tutkimustyönsä keskittyi sitten ennenaikaisina syntyneiden lasten ongelmiin, ja Ylpöstä tuli tämän alan maailmanmaineikas pioneeri. Useimmat keskoslapset kuolivat tuohon aikaan; se katsottiin näiden lasten yleisen epäkypsyyden luonnolliseksi seuraukseksi. Tämä ei Ylppöä tyydyttänyt vaan haluten tarkempaa tietoa hän ryhtyi tekemään menetetyille keskoslapsille huolellisia ruumiinavauksia. Hänen tärkeimpiin havaintoihinsa kuului keskosten erityinen alttius verenvuotoihin aivoissa silloin, kun hapen saanti ei ollut riittävää. Vaikeimmissa tapauksissa nämä aivojen vauriot johtivat kuolemaan ja lievemmissä tapauksissa pysyviin toimintahäiriöihin, kehitysvammaisuuteen, kouristustaipumukseen ja halvauksien aiheuttamaan liikuntavammaisuuteen. Entiset keskoset olivatkin pitkään suurin hermostovammaisten lasten ryhmä, ja Arvo Ylpön 1910-luvun tutkimustulokset ovat lastenneurologian keskeistä perustietoa.

Palattuaan Suomeen kesällä 1920 Arvo Ylppö alkoi Saksan kokemustensa innoittamana voimakkaasti kehittää maamme lasten terveydenhuoltoa. Hän sai tässä tärkeiksi tukijoikseen vapaaherratar, ylihoitaja Sophie Mannerheimin, tämän veljen, silloisen kenraalin C.G.E. Mannerheimin sekä muita kansallisia merkkihenkilöitä. Jo syksyllä 1920 perustettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Sen omistukseen siirtyi silloinen pieni Lastenlinna, josta Arvo Ylppö ylilääkärinä sitten kehitti koulutuslaitoksen, joka valmisti terveyssisaria, kouluhoitajia ja lastenhoitajia. Lastenlinnaan perustettiin neuvola, joka oli alku maamme äitiys- ja lastenneuvolaverkostolle. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kehittämänä se laajeni ja kattoi suurimman osan maata jo siirtyessään vuonna 1944 säädetyllä lailla kuntien vastuulle.

Tieto järkevän lastenhoidon perusteista levisi, ja imeväisiän kuolleisuus väheni vuoteen 1939 mennessä alle puoleen. Neuvoloiden tehtävänä oli neuvonnan ja rokotusten ohella sairauksien ja vammaisuuden varhainen toteaminen. Näin alettiin syntymänsä yhteydessä neurologisesti vammautuneita lapsia saada riittävän varhain kuntoutuksen piiriin. Samanaikaisesti alkoivat koulutettujen lastenlääkäreiden määrä ja lasten sairaalahoidon mahdollisuudet lisääntyä. Lastenlinna keskittyi pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten hoitoon ja kuntoutukseen. Jo vuonna 1926 Arvo Ylppö kutsui Saksasta Lastenlinnaan ”lääkitysvoimistelijan” avustamaan liikuntavammaisten lasten kuntoutuksessa. Tämän toiminnan edellytykset paranivat suuresti, kun Arvon Ylpön ponnistelujen tuloksena syntynyt uusi Lastenlinna avasi ovensa vuonna 1948, kaksi vuotta myöhemmin kuin viereinen Lastenklinikka.

Arvo Ylppö johti Lastenlinnaa 43 vuoden ja Lastenklinikkaa 34 vuoden ajan. Lastenlinnaan muodostui koko maata palveleva lastenneurologinen kuntoutusosasto, joka kehitti kuntoutusta ryhmätyönä, ryhmän jäseninä lastenlääkäri, psykologi, fysio-, toiminta- ja puheterapeutti sekä lastentarhan ja oman koulun opettajat. Arvo Ylpön puoliso, lastenlääkäri Lea Ylppö on tämän toiminnan pioneeri; hän toimi kuntoutusosaston lääkärinä kolmatta vuosikymmentä. Lea Ylpöllä on suuret ansiot myös Vajaaliikkeisten Kunto r.y.:n synnyssä ja sen toiminnan kehittämisessä. Tämä järjestö on ollut ja on edelleen tärkeä CP-lasten kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämisessä; paikallisosastojensa avulla se on tukenut eri puolille maata perustettuja liikuntavammaisten lasten poliklinikoita.